maanantai 5. helmikuuta 2018

Hups oho.

Kirjoittelin näköjään viime vuoden alussa jonkinlaisesta pienestä hiatuksesta, mutta en ihan uskonut että tämä blogin päivittäminen aivan unohtuisi. Tai eihän se unohtunutkaan, välillä kävi mielessä että pitäisi päivittää ja sitten mietin, että mistä sitä päivittäisi ja missä välissä ja sitten se vaan jäi... Tiedätte varmaan sen saamattomuuden tunteen.

Luonnollisesti kameran käyttäminen on ollut yhtä aktiivisella tasolla kuin tämän kirjoittaminen. Suttuisia ja hämäriä kuvia on tullut lähinnä napsittua nopeasti kännykällä ja Instagramin päivittäminen on noussut vähän varkain tämän blogin tilalle. Kun se on vaan niin helppoa ja nopeaa. 

No mutta. Meille kuuluu ihan hyvää, elellään normaalia arkea, rymytään metsiköissä ja hupsutellaan entiseen malliin. Tytöt ovat pysyneet terveinä ja hyvässä kunnossa sekä koirakavereita ollaan silloin tällöin nähty. Kuura varastelee edelleen minun likaisia sukkia pyykkikorista sängyn alle haisteltavaksi ja Pihka harrastaa lelujen korvamerkitsemistä sekä ulkona karkkipapereiden imeskelyä.

Ajankohtainen kuva näin viime elokuulta
Vähän pidempää ja tiivistettyä kertausta meidän viime vuodesta on tulossa niin kirjoituksen ja kuvien kanssa (tiedän, että odotatte niitä suttuisia ja hämäriä kännykkäkuvia aivan tohkeissanne!), mutta tämä oli tällainen nopsakka "me ollaan vielä täällä!"-huudahdus.


Kirppu muuten hengailee edelleen säännöllisesti porukan jatkeena! Ei tosin yhtä närkästyneenä kuin yllä olevassa kuvassa. Se söi vähän kuivakkaa risua. Ja tämä oli paras noolkoonkuhanonjotainsinnepäin-kuva, jonka noista sain.