keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Remeleitä

Nettikaveri kyseli tuossa äskettäin, että millaisia varusteita käytän koirilla, joten kirjoittelempa samasta aiheesta myös tänne. Kun sain nyt viimein ostettua tytöille uudet pannatkin (eihän tässä mennytkään kuin sellaiset puoli vuotta jahkaillessa, hups). Mitään varustebrassailua tai pantahulluutta ei ole, kun ärsyttää nurkkiin kasaantuvat ja käyttämättömät tavarat. Siksi koirilla tällä hetkellä nuo yhdet - maksimissaan kahdet remelit, joita tulee käytettyä.

Kuuralla on ollut käytössä se sama nahkapanta, jonka ostin silloin kun se täytti vuoden. Se on hyvin palvellut asiansa, mutta laitoin merkille, että huollosta huolimatta sen tikkaussaumat alkoivat repsottaa sekä soljen reiät olivat venyneet jo aika suuriksi.  En tiedä onko se oikeaa nahkaa, en muista edes mitä merkkiä se on, mutta Mustista ja Mirristä se silloin kai löytyi. Mutta eipä tuo ole ihmekään, kun se on ollut ainoa käytössä oleva panta.


Pihkalla on ollut pentupannan jälkeen Rukkan säädettävä pistolukkopanta. Kasvavalle koiralle se on ollut hyvä ja menossa kestänyt. Kuitenkin minulla on jotain ihme antipatioita ko. merkkiä kohtaan, enkä oikein tykkää niistä vaikka moni niitä on kehunut. Lisäksi vähän rassaa myöskin se, ettei sitä ole pehmustettu ja nylon tahtoo materiaalina takuttaa noita karvoja.

Halusin koirille 30,5 mm tai 40 mm leveät ja käytännölliset pannat. Nahkapantoja etsiessä tuli lähinnä vastaan aika kamalia niittimörssärihirviöpantoja tai sitten niitä herkkiä bling bling-pantoja. Meidän käytössä strassit, strössit ja muut sörsselit on ihan ehdoton nou nou, sillä tuollaiset koristukset tippuvat ja kuluvat ihan alta aikayksikön. Leveämmät kangaspannat olivat sitten lähinnä noita Rukkan mallisia, vuorettomia nylonpantoja.

Kärkikolmikkoon päätyivät sitten ihan Hurtan peruspannat, jotka eivät olleet ihan niin leveitä kuin olisin toivonut. Mutta materiaalista ja kestävyydestä saivat kuitenkin plussaa.
Toisena vaihtoehtona olikin Valjas-voltin makeat Pallas- solkipannat. Puolukka ja Ruska olisivat olleet ihan täydelliset. Mutta 35-42 euroa pannoista oli ihan liian suolainen omalle kukkarolleni tässä vaiheessa.
Kolmantena vaihtoehtona oli Mustinkulman pehmustetut, pistolukolliset pannat, joissa oli aika herkkuja värejä. Nämä sai tilattua myös heijastinnauhalla, mikä oli taas pimeää aikaa ajatellen hyvä juttu (jos ne nyt karvareuhkojen takaa edes vilahtavat). Näihin sitten lopuksi päädyinkin ja kivat on. Peukkua myös pienen käsityöyrittäjän työstä.

Kyllä nyt selvästi mulle joku työpaikka napsahtaa
mainostoimistosta näiden innovatiivisten kuvien perusteella :D
Hihnoina käytän pimeällä ja lumisella kaudella pyöreitä, punottuja hihnoja, jotka pysyy paremmin paksujen hanskojen vuoraamissa käsissä kuin litteät hihnat. Pyöreisiin hihnoihin ei myöskään lumi tartu niin herkästi. Heijastimelliset hihnat ovat kätevät ja tarpeelliset pimeällä, aiemmin käytin heijastinputkia tavallisissa hihnoissa, mutta ne putket tuppasivat aina tippumaan/katoamaan jonnekin matkan varrelle.

Keväästä syksyyn käytän sitten nahkahihnoja. Merkeistä ei taaskaan ole mitään hajua, mutta erittäin hyvin ne ovat palvelleet. Näitä ei vaan oikein tohdi kovin sateisella ilmalla käyttää, sillä niistä lähtee väriä käsiin joka ei lähde oikein millään pois. Nimim. kokemusta on.


Pitkillä lenkeillä on sitten käytössä ihan perus nauhalliset Flexit, kun tuppaan saamaan ne narulliset kelataluttimet ennätysajassa rikki. Valjaina on käytössä Manmatin Distancet, joista olen tainnut jonkun kerran aiemmin mainitakin.
Kuvien perusteella voi huomata, että koirien riehumisessa käytössä valjaat kuluvat aika nopeasti. Kuuran valjaisiin piti tehdä uusi maharemmi, koska Pihkan pieni palleroinen löysi pentuna ihanan aarteen ja halusi toteuttaa sisäistä vaatturiaan. Pihkiksen valjaat on jotain puoli vuotta vanhat ja jo nyt edestä kärsineen näköiset. No, käytettäväksi ne on tarkoitettu!

2 kommenttia:

  1. Mesta on ilmeisesti vähän kummallinen koira, kun sille on pennusta aikuisuuteen ollut sopivan kokoinen yks ja sama panta... :) Lumeksellakin taitais olla muuten, mutta sen eka panta oli niin tosi vanha, että suutarilla käyttämisen jälkeenkin (oli aitoa nahkaa) se jonkun ajan päästä rikkoutui uudestaan ja joutui eläkkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi hyvän pannan olet valinnut, kun ei ole tarvinnut Mestalle uusia! :) Niinhän sitä vähän sanotaan, että kunnollinen nahkapanta hyvällä huollolla kestää hyvinkin useita vuosia.

      Poista