tiistai 23. kesäkuuta 2015

Pihka kipeänä

Maanantaina koirat läksi äitini mukaan mökille, kun itse laahustin silmät ristissä töihin. Koirat olivat oleskelleet ulkona kiinni, jotteivät olisi olleet purkuhommissa haitolla. Sen sijaan mäkäräiset ja polttiaiset olivat olleet koirien haittona liiaksikin asti. Pihka oli jossain vaiheessa tuskastunut täysin ja alkanut hangata etutassuillaan päätään sekä kuonoaan. Tässä vaiheessa äitini oli vienyt molemmat koirat sisälle ja nyppinyt enimpiä mäkäräisiä turkista sekä iholta pois. Pihka oli mennyt makuuhuoneeseen hieromaan itseään lisää sängylle ja sitten sängyn alle piiloon. Kovan houkuttelun jälkeen Pihka oli tullut sieltä pois, kuono ja naama niin turvonneena ettei kevyestä kuono-osalta ollut tietoakaan.
Ilmeisesti se oli saanut allergisen reaktion siitä suuresta määrästä hyönteisistä, kun ei ollut syönyt mitään epämääräistä tai ollut kosketuksissa kemikaaleihin tms. Näistä samankaltaisista tapauksista olen kuullut muiden koirien kohdalla, jotka juurikin nuo mäkäräiset suurina määrinä ovat aiheuttaneet.



Kolmen aikaan kotia tullessani töistä sain vasta tietää tapahtuneesta, kun äitini ei ollut hoksannut soittaa minulle (annoin asiasta noottia myöhemmin). Soitin sitten saman tien yksityiselle eläinlääkärille, joka käski soittaa lääkärien puutteessa kunnaneläinlääkärille, joka puolestaan käski soittaa vielä toisen kunnan eläinlääkärille. Sieltä sain ohjeeksi antaa Pihkalle kyytabletin, kun mitään ampiaisen tai käärmeen pistokohtaa ei mistään löytynyt.
Pihka oli suhteellisen normaali käytökseltään, väsynyt toki, muttei ei kuolannut, hengitti normaalisti ja limakalvotkin olivat vaaleanpunaiset. Joka puolella kroppaa oli kuitenkin paljon punoittavia jälkiä sekä rupia mäkäräisistä. Se kun se pudotti kaikki pohjavillansa tuossa juhannuksen aikaan, joten pikkuelukat pääsivät helposti iholle. Kuuralla ei ollut jälkiä kovin paljoa ja turkkikin on vielä tallella.


Ilta oli melkoisen vaisu normaaliin verrattuna, kun Pihkis nukkui melkein koko ajan. Kävi kyllä välillä syömässä, hakemassa rapsutuksia ja pissalla. Eikä kyllä ihmekkään, kun miettii millainen myllerrys pienen koiran kropassa on käynyt allergiakohtauksen ja hydrocortisonin jäljiltä. Vettä tietenkin tarjosin usein, munuaisille kun tuollainen kortisonimäärä on melkoinen rasite.
Kuurakin kävi välillä tarkastelemassa kaveria, tarkkaan kyllä nuuski ne kohdat joista oli eniten mäkäräiset koiraa syöneet.

Pikkuhiljaa alkoi turvotus laskea ja aamulla Pippan klyyvari alkoi näyttää normaalimmalta. Joskin alaleuassa ja suupielissä oli vähän turvotusta. Ruoka maistui taas ja jaksoi virkkuna jo Kuurankin kiusaksi hännästä vedellä. Nyt noin 24 tuntia myöhemmin naama on ihan entisellään ja lelut saa kyytiä.


Mutta on tällainen tapaus sattunut Pihka kohdalla aiemminkin, jonka aiheuttaja on edelleen vähän mysteeri. Tammikuussa 2014 kävin koirien kanssa iltapäivällä kotikotona metsälenkillä moottorikelkkareittejä pitkin, jossa sesset olivat vapaana. Illalla nukkumaan mennessä hoksasin joskus klo 22 - 23 aikaan (Piupa oli nukkunut melkein koko illan minun huoneessani), että Pihkan kuono ja naama olivat turvonneet. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka määräsi oireiden perusteella annettavaksi kyytabletin eikä päivystykseen travinnut lähteä. 
Yö oli silloinkin vähäuninen, kun heräsin tasaisin väliajoin tarkastamaan koiran kunnon ja että hengittäähän se normaalisti. Aamulla oli jonkun verran turvotusta kuonossa ja silmien ympärillä, mutta sekin laski päivän mittaan.


Reaktion aiheuttajasta ei ollut mitään hajua, Pihka kun ei pentuturvalliseksi järjestelyssä kotikodissa päässyt kosketuksiin tai syömään mitään mikä olisi tuon voinut aiheuttaa. Joten ilmeisesti se söi silloin jotain ulkoa lumen seasta, pennut kun ovat nyt sellaisia kun ovat.

4 kommenttia:

  1. Voi Pihkistä! Onneksi ei kuitenkaan sen kummempaa ollut ja tyyppi nyt ok. :) Mäkärät onkin nyt ollu ärhäköitä siellä nurkilla, miunkaan koirat ei viihtyny hirveän pitkiä aikoja mökillä ulkona nyt juhannuksen aikaan. Ja Hips varsinkin oli aivan rökitetty, kun sillä on vain kaksi karvaa ristissä. Se oli mahasta kylkiin asti täynnä punaisia läiskiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hilpaa, karvanlähtöaika tarjoaa just sen parhaan tilaisuuden noille ötököille... Ja totta, säikähdyksellä selvittiin. Ja onneksi ei ampiainen tai käärme sentään päässyt pistämään. :)

      Poista
  2. Jos en ihan väärin muista, niin Norjan lapissa on suomalaiskoira ihan kuollut kesäreissulla iskeneen tuhat(kymmen?)päisen mäkäräisparven seurauksena allergiseen reaktioon, että suurena joukkona ne on tosi vaarallisiakin ötököitä... En tarkalleen muista sitä juttua, mutta kuitenkin ötököitä oli mustana parvena, tunkivat autoonkin ilmastoinnin kautta sisään ja koirat oli hetken liian kauan ulkona ja muistelisin, että toinen tosiaan ihan kuoli tai ainakin lähellä oli. Että hyvä, että Pihka on kunnossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, apua ja voi sitä koira parkaa. Tuollaisesta en ole kuullutkaan, vain voimakkaammista reaktioista. Ja kyllähän ihmisetkin reagoi eri tavoin noihin mäkäräisiin. Huh. nyt vaan olen entistä kiitollisempi, ettei mitään pahempaa Pihkikselle sattunut.

      Poista