lauantai 24. lokakuuta 2015

Jättiläisten maassa

No nyt kun on kerta aloitettu, niin jatketaampa tätä hyväksi havaittua koira-pöpelikkö-koira linjaa. Kissalan väki kun kysäisi oltaisiinko lähdössä seuraksi Paltamoon Kivesvaaran retkeilyreiteille tallustelemaan ja eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä tuohon vastaisi.

Retkiaamu ja sitä vastainen yö meni tosin vähän mietteliäissä tunnelmissa meidän osalta, mutta koirat näyttivät olevan ihan ok. Eilen nimittäin käytiin göötti-Gaian ja omistajansa kanssa iltalenkillä metsässä (kuvia ei ole, kun satoi vettä ja oli muutenkin mörkkiä), jossa koirat tietenkin löysivät syötäväksi ihmisen jätöksiä. Kuura lähti myös yhdessä välissä omalle kierrokselleen, josta se palasi varsin onnellisen näköisenä kantaen jonkun elukan henkitorvea. Takavarikoin sen ja oli niin iso aarre kyseessä, että epäiltiin Kuuran löytäneen jonkun hirven tai peuran raadon. No, autossa Kuuris sitten tietenkin puklasi eläimen maalliset jäännökset ja muut tuotokset (olkaa hyvä mielikuvista, voin sanoa että se odööri oli jotain hajuhermoja hivelevää). Ja kotona vielä toisen kerran. Vähän jäi mietityttämään, että mitä Kuuran suolisto tuosta välipalasta tykkäsi, mutta aamulla oli ihan kunnossa ja ruokakin maistui hyvin.

Kivesvaaran/Jättiläisenmaan retkeilyreitti oli valittu vuoden 2014 retkeilykohteeksi. Ihan mukavan oloiset reitit, mitä nyt paltamolaisilla ja meillä oli vähän eri käsitys polun määritelmästä. Kartassa puhuttiin koko ajan polkureiteistä, mutta ihan metsäautoteitä ne oli. Polkuja oli lähinnä niissä kohdissa, kun reitti kaarsi esim. Valkeisenkallioille. Samoin meidän kulkema Kurun polku sekä Kantolan lenkki olivat merkitty keltaisella, vaikka kartassa se oli sinisin ja punaisin merkein. Tuohon olisin kyllä kaivannut vähän enemmän loogisuutta.

Köpsöteltiin siis tuo Kurun polku ja mentiin takaisin lähtöpisteeseen Kantolan lenkin pitemmän reitin kautta, joten matkaa tuli yhteensä jotain 14 kilometriä. Käytiin vielä välissä ihmettelemässä kiekka Yölinnunkurussa, joka oli varsin nättiä aluetta. Vähän harmitti tuo sumuinen keli, kun tiesi että korkeimmilta paikoilta olisi ollut hienot näkymät, mutta eipä tuolle voinut mitään. Ei ainakaan vettä satanut!






Yölinnunkurusta löytyi pieni luolasyvennys, hieno kömmänä oli.








Noustiin vielä Valkeistenkallioiden päälle, oli vähän liukasta märällä ja louhikkoisella rinteellä. Koirat saivat tulla ja mennä vapaana ylös sekä alas ihan turvallisuuden vuoksi, ettei perässähiihtäjä olisi koko ajan ollut rähmällään maassa.












Noinko se makkaroita paistaa? Saataisiinkohan mekin jotain?



Pahalouhoksen kierros jäi vielä näkemättä, olisi ollut mielenkiintoista päästä sinnekin päin tallustelemaan. Mutta ehkä joskus toisella kertaa ja paremmalla kelillä saataisi noita maisemia ihailla. Koirat jaksoivat reippaasti koko matkan ja Pihka näytti siltä, että olisi jaksanut vielä pitempäänkin heilua. Autossa kuitenkin molemmat nukahtivat nopeasti, vaikka Pip yritti vielä taistella pilkkimällä unta vastaan. Mukavaa oli kyllä, kiitoksia vaan retkiseuralaisille!

P.S. Pihka aloitti sunnuntaina (25.10.-15) juoksut! Viimeinkin, jes.

6 kommenttia:

  1. Vitsi tuo Kuuran vikan kuvan ilme on just niin ku siskollaan, ihana! <3 Ja mielenkiintoinen reissu, pitää joskus hurauttaa katsomaan, ehkä ensi keväänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerjuulla kaikki keinot on sallittuja ;) Kannattaa käydä piipahtamassa, tuo oli ihan mukava päiväretkikohde.

      Poista
  2. Hahahah :DD Voi Kuura ja sen herkkuaarteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, sitä vaan miettii että mihin kaikkeen sitä joutuukaan näiden kanssa :D Tavallinen ruoka ei aina kelpaa, mutta ootas kun löytää just jotain tuollaista ällöttävää...

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Se oli! Muistaakseni tuo kuru oli jonkun maanjäristyksen aiheuttamana syntynyt, joten liekkö tuo luolasyvennyskin samoihin aikoihin tullut siihen.

      Poista