lauantai 3. lokakuuta 2015

Myrskyn jälkeen

Sain työkaverilta vinkin eräästä luontopolusta, joka ei ollut aiemmin osunut silmiini ulkoilukarttaa tutkiessa. Maitomyrskyn jälkeen olikin sopivan poutainen ja viileä keli, joten nakkasin reppuun eväät sekä muut tarpeelliset roinat. Polulla ja joen rannalla olevista laavuistakin oli puhe, joten pakkasin vielä tulentekotarpeet mukaan ja pidin mielessäni peukkuja polttopuiden löytymiselle.






Kuura joutui edellisenä päivänä turkkipyykille, joten nyt se halusi hieroa itseensä mahdollisimman paljon metsän tuoksua. Pihka avitti parhaansa mukaan varivikossa nuohaamisessa.


Luontopolku oli  helppokulkuinen ja selvästi paljon käytetty. Yhdessä välissä poikettiin polulta myös ihmettelemään Honkakallioita, jossa oli kohtuullisen jyrkkää rinnettä.
Meillä oli tarkoitus köpötellä joen rantaan Lukkarinnummelle, mutta polku päättyikin yhdessä välissä yksityiselle tielle, eikä siitä eteenpäin ollut mitään viittoja. Samasta paikasta löytyi aika kiukkuisia koirakurista kertovia kylttejä ulkoilijoille, joten kaarrettiin suosiolla takaisin laavulle.
Laavulla levähdettiin ja syötiin evästä. Onneksi löysin sen verran halkoja, jotta sain nuotion tulille. Siinä menikin tosin vähän aikaa odotellessa, kun puut olivat aika kosteita. Mutta saatiin sentään makkarat paistettua ja vähän lämmiteltyä.







Pihka ei vielä osaa käyttää taukoja hyväkseen ja malttaa levähtää kaiken hyörimisen keskellä, toisin kuin Kuura. Mutta kun sitä tarpeeksi kauan istuksii paikallaan, niin kyllä Pippurikin malttaa rauhoittua. Ainakin hetkeksi.



Polku oli kyllä ihan mukiinmenevä, joskin pitkospuut olivat aika huonossa kunnossa. Samoin purojen yli menevät sillat olivat aika arveluttavasti luhistuneet ja lahonneet, joten katsoin parhaaksi ihan vain hyppiä ojien yli. Kun kerta Kajaanista on kyse, niin tämä ei kyllä yllätä.
Mutta hukkaan ei mennyt koko päivä, saatiin kuitenkin reippailtua. Ja syötyä eväitä, joko muistin mainita ne?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti