keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ihan kahdestaan

Kuuran kanssa ollaan nyt oltu ihan kaksistaan ja vähän on ollut taas totuttelua yhden koiran kanssa asusteluun. Pihkan kanssa käytiin nimittäin männä lauantaina Oulussa, jonne se sitten jäikin pitämään kortteeria viikoksi Tarun luokse. Ikävän ja jännityksen kourissa sitä on tullut seurattua terveystarkastusten tuloksia ja kuulumisten kirjoittelua. Mukavasti Taru onkin laitellut kuvia sekä juttuja Pihkasta päivittäin, kiitos siitä! Hyvin on kuulemma mennyt ja Pihka solahtikin jo lauantaina kivasti Oulun laumaan. Varsinkin kuulemma 4,5 kk ikäisen Metkan kanssa niillä on ollut ihan omat juttunsa.

Kuura oli lauantaina hoidossa Kissalassa, jottei sen olisi tarvinnut olla liian kauan yksikseen, kun matkoihin meni sitä aikaa. Mukavasti silläkin oli mennyt hoitopaikassa, uusi lumi ja taakse jääneet valeraskaus-laamailut aiheuttivat hepulointia sekä muuta vouhotusta. Kiitoksia vain vielä tätäkin kautta!

 
Kuuran kanssa on vietetty laatuaikaa kaksistaan ja muutenkin olen koettanut touhuta sen kanssa enemmän. Kuten temputtelua ja muuta aktivointia. Lisäksi tuossa yksi päivä keksin pestä sen. Kuura ei tosin tainnut olla yhtä ilahtunut asiasta kuin minä.
Itsenäisyyspäivän lenkillä Kuura sai myös juoksennella vapaana pellolla. Toisella peltolohkolla oli edellisenä päivänä/yönä tepastellut kauriita ja korvathan ne siinä katosivat. Kuura kyllä tuli kutsusta melkein luokse, mutta samalla sen nenään kantautui jotain vastustamattomia hajuja ja sitten se kaarsi niitä tutkimaan. Kun sitä tapahtui kolme kertaa melkein peräjälkeen, niin hakemassahan se piti käydä. Huokaus. Hauskaa sillä näytti kaikesta huolimatta olevan.


Kuura on myös aloittanut yksinollessaan taas itsensä viihdyttämisen eli järjestelee leluja kuvioihin. Tai kyllähän se on tehnyt sitä koko ajan, mutta vähemmän kuin silloin aiemmin ja Pihka on vain käynyt sotkemassa ne.  
Otappa tuosta sitten selvää.

  
Mutta jännää, miten sitä on tottunut parissa vuodessa arkeen kahden koiran kanssa ja kyllä on pienen suuren persoonan puuttumisen huomannut. 
Sitä on tullut useammin kuin kerran laitettua ruoat kahdelle koiralle. Sitä odottaa Pihkan aina putkahtavan jostain sängyn alta. Sitä on tullut nukuttua öitä heräämättä laisinkaan siihen, kun joku riistanvärinen pikkukoira tökkii kuonolla nenään. Sitä automaattisesti kerää nopeasti kaikki lattialle putoavat pienet esineet pois, ennen kuin joku ehtii niitä mennä kärsäilemään. Sitä on kummallista kulkea ulkona vain yhden koiran kanssa.
Mitenhän me ensi kesänä pärjätään? 


Suunnitelmia Kuurankin varalle on, mutta niistäpä myöhemmin, mikäli toteutuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti