lauantai 12. joulukuuta 2015

Kuuran sterilisaatio

Kuura oli tarkoitus leikkauttaa jo viime keväänä, mutta aika siirtyi ja siirtyi eläinlääkärin toimesta, kunnes se piti peruuttaa ihan kokonaan. Nyt marraskuussa varasin Kuuralle uuden ajan samaan, paikalliseen yksityiseen eläinsairaalaan. Aika piti kuin pitkin tällä kertaa kaikkien toiveiden jälkeen ja perjantaina, huonosti nukutun yön jälkeen, koittikin Se Päivä. Kuura oli aamulla valtavan innoissaan, kun pakkasin laukkua ja toppauksia mukaan, vaikka ei tainnut raukka tietääkään minne päätyisi. Edestakainen kyyti saatiin onneksi siskon mieheltä, ettei tarvinnut lähteä bussiyhteyksien kanssa kikkailemaan.

Eläinlääkärissä kuunneltiin Kuuran sydän ja rauhoittumispiikin vaikutuksia odotellessa juteltiin Kuurasta sekä sen lonkkien kunnosta. Kun Kuura oli sopivan tiedottomassa tilassa, niin kannettiin se yhdessä lääkärin kanssa röntgenhuoneeseen, minne se sitten jäikin.

Lähdin pariksi tunniksi siskon luo evakkoon ja kissoja rapsuttelemaan. Aika tuntui menevän toisaalta hitaasti, mutta toisaalta taas nopeasti, kun soittoa odottelin sekä kelloa kyttäilin. Lautapelimatsinkin hävisin, kun ajatukset olivat ihan toisaalla (no okei, yleensä tuppaan häviämään noissa muutenkin). Puoli yhdentoista aikaan eläinlääkäristä soitettiin ja kerrottiin, että Kuura olisi valmis lähtemään kotiin heräämöstä.

Eläinsairaalassa paikalla oli onneksi tuttu ihminen ja vanha opiskelukaveri, joka kertoi leikkauksen menneen hyvin ja iloiset uutiset lonkkakuvien osalta: mitään muutoksia ei ollut tapahtunut neljän vuoden takaisiin kuviin verrattuna, eikä minkään asteista nivelrikkoakaan ollut. Jee!
Kuura kuitenkin liikkessä kiertää vähän väkisin lantiota, lonkkien löysyydestä johtuen ja käyttää liikkumiseen vähän vääriä lihaksia. Tämän takia sillä etupään lihaksisto on vähän paremmassa kunnossa kuin takapään. Ensi vuoden alusta mennäänkin käymään fysioterapeutilla ja/tai refleksologin luona, joka osaisi antaa parempia ohjeita sekä neuvoja Kuuran hoitoon oma hieronnan lisäksi. Ylimääräistä kiloa Kuuralle oli vaivihkaa kertynyt lisää, joten ruokinta joutuu nyt paljon tiukempaan syyniin, vaikka tarkkana olen koettanut sen kanssa olla. Jotain kuitenkin on tullut oikein tehtyä, sillä eläinlääkäri kehui hyvästä hoidosta Kirpun lonkkien ja muun terveyden kanssa. Samoilla linjoilla siis jatketaan nivelravinteiden ja muiden suhteen.


Hoito-ohjeet käytiin myös läpi ennen Kuuran hakemista heräämöstä. Leikkaus toteutettiin ihan perinteisenä, tietääkseni Kainuussa mahdollisuutta tähystys-steriliaatioon ei edes ole. Eläinlääkärin henkilökunta oli muutenkin erittäin mukavaa ja moni pahoitteli aiemman ajan peruuntumista. Vähän sain myös alennusta koko summasta aiemman ajan peruuntumisen vuoksi. Toisaalta ihan hyvä vaan, että meni nyt talven puolelle, jolloin leikkaushaava on helpommin puhtaana pidettävä ja saatiin vielä aika näin ennen joulua.



Kotiin päästiin näppärästi auton kyydissä, vällyihin topattuna. Kuura yritti tokkurassaan pari kertaa könytä perääni, kun kävin ulko-ovet laittamassa kiinni kuskin lähtiessä sekä vessassa käydessäni, mutta ääneni kuullessa rauhoittui.
Kuuralle oman, pesämäisen kolon järjestin oman sänkyni viereen, jossa sillä tuntuu turvallisin paikka olevan (Kuura nukkuu mieluiten sängyn alla). Alustana oli melkoinen prinsessa ja herne-viritelmä. Oli vanhaa päällyspeittoa, topattua makuualustaa, pyyhettä, sanomalehteä, paksua peittoa ja päällimmäisenä vielä villaviltti. Tajusin myös kotiuduttua kaappeja tonkiessa, että ainokainen paksumpi peittoni oli Kuuralla, jolle se oli ehtinyt narkoosissa pissata. Noh, mitäs pienistä…
Kuuran heräillessä aloin myös vähentää tuota peittomäärää ja yöllä se nukkuikin ilman mitään vällyjä. Samoin sitä mukaa kun Kuura alkoi heräillä, niin se halusi selvästi eroon kaulurista. Otinkin sen pois, kun itse jatkuvasti seurasin Kuuran vointia ihan vieressä lattialla ja siitä se taas rauhoittui. 


Pihka tuli kotiin (!) illalla kahdeksan jälkeen, jolloin Kuurakin näytti selvästi piristyvän. Oltiin käyty pari kertaa ulkoa pissatuksella, mutta tuloksetta. Pihkan tullessa takaisin käytiin pikaisella ulkokäynnillä, niin pissatkin tulivat Kuuralla.
Pihka ihan sekosi nähdessään miut ulkona ja toisen kerran kun näki sisällä Kuuran. Onneksi se hoksasi nopeasti, että Kuura on aika kipeä ja osasi olla nätisti sen seurassa. Vähän väliä piti kuitenkin käydä aina lipsuttelemassa Kuuraa ja minua. Taisi silläkin olla vähän ikävä meitä.

 
Yö meni rauhallisesti, joskin koko kööri nukkui aika levottomasti. Kuura läähätteli sekä piippaili useampaan kertaan yöllä ja kävi minua herättelemässä. Pihka taas kävi herättelemässä noin muuten vaan ja nukkumassa vieressä. Kuura kävi vasta iltayöstä juomassa ensimmäisiä kertoja vettä ja sen verran reipastui, et aamulla maistui ruokakin kipulääkkeiden kanssa. 
Kyllä se tästä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti