keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Sterilisaation vaikutus Kuuraan

Alkaa olla puolisen vuotta kulunut Kuuran sterilisaatioleikkauksesta ja ajattelin kirjata ylös tännekin, millaisia muutoksia olen siitä havainnut. 
Jo ihan alle kuukauden jälkeen leikkauksesta Kuura piristyi huomattavasti. Se on nykyään leikkisämpi ja muutenkin säpäkämpi kuin ennen. Sellainen vähän samantyylinen humputtelija kuin parivuotiaana, vaikka se osaa rauhoittua nyt paremmin kuin silloin. Luonne tai suhtautuminen muihin ei ole kuitenkaan muuttunut: tykkää edelleen niistä koirista, joista on ennenkin pitänyt ja ei tykkää niistä koirista, joista ei ole ennenkään pitänyt. Pihkan ja Kuuran väliseen suhteeseen tai laumaeloon en ole huomannut minkäänlaista muutosta tapahtuvaksi. Ulkonakin se edelleen merkkailee kuin ennenkin. 

 
Ehkä näkyvimpiä muutoksia on tapahtunut Kuuran ulkonäössä. Leikkauksen jälkeen sillä alkoi totaalinen karvanlähtö kovimpien pakkasten aikaan, josta myös päällysturkkia lähti aika paljon pohjavillan lisäksi.  
Kuuralla oli aiemmin aina ollut sellainen todella karhea ja kuiva turkki, johon ei oikein mitkään biotiinit tai öljyjen syöttäminen auttaneet. Nyt se on muuttunut pehmeämmäksi ja tuuheammaksi sekä muutenkin terveemmän näköiseksi. Ihan mitään puff-reaktiota ei (vielä) ole onneksi tapahtunut, niin kuin leikatuilla koirilla tuppaa tapahtumaan. Mutta itse olen kokenut tuon ainakin hyväksi muutokseksi, nykyinen turkki ei kuitenkaan takkuunnu tai huopaannu mitenkään.
Pimeässä tai silmät kiinni en tosin aina nykyään hoksaa silittäessä, onko Kuura vai Pihka tullut sängyn viereen rapsuteltavaksi, kun turkit ovat niin samanlaatuiset.
 

 
Paino on ilokseni pysynyt kurissa ja Kuura (sekä Pihkakin) on molemmat talvesta hieman timmiytyneet. Molemmille kun oli syksyn/talven aikana hiipinyt vähän lisäpötsiä vyötärölle huomaamatta. Molemmilla tuntuu nyt hyvin kylkiluut tunnusteltaessa ja vaakakin näyttää hyvää lukemaa. 
Vaikka ruoan vaihdoin vähärasvaisempaan, niin on Kuuran ruokahalu parantunut siitä entisestä mitä silloin oli. Ja nyt kun se syö ruokansa säännöllisesti, niin närästystäkään tai muita suolisto-ongelmia ole esiintynyt. Olisikohan sillä ollut kerran närästystä tässä puolen vuoden aikana? Ja kertaakaan se ei ole jättänyt ruokaa syömättä. Mikä on aika ihme. Mitään ääriahnetta ja evästä varastelevaa koiraa siitä ei ole onneksi tullut, vaikka loppasuu hyvälle ruoalle onkin. 

Toistaiseksi siis sterkkaus on Kuuralle ja meille tuonut pelkkiä positiivisia muutoksia.  

  
 
P.S. Huomasin lauantai-iltana (28.5), että Pihkalla alkoi juoksut! Pentusuunnitelmat tosin siirtyy seuraaviin, talven juoksuihin. Mikäli joku haluaa asiasta enemmän/tarkemmin tiedustella, niin kannattaa ottaa yhteyttä Taruun Tarutuulten kenneliin! :)

4 kommenttia:

  1. Joko siitäkin on puoli vuotta, aika kuluu nopsaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niimpä! Piti ihan laskea tosissaan kalenteri kädessä...

      Poista
  2. Kiva lukea näitä kommentteja sterkkauskokemuksista.
    Itselläkin narttukoiran omistajana nämä sterkkausasiat pyörivät mielessä.
    Wiiman juoksut ovat varsin helpot (vaikka kyllä selvästi vaikuttaa sen energiatasoon), etten ole vakavissani vielä sterilisointia ajatellut. Mutta ainahan on se riski kohtutulehduksesta tai nykyistä ikävämmistä valeraskausoireista, jolloin sterilisaatiota pitäisi alkaa ihan oikeasti miettiä.

    Mutta juurikin tuo turkkireaktio minua kauhistuttaa. En millään haluaisi, että Wiiman turkki puuhkautuisi - olihan tuo sporttiturkkisuus juuri yksi perusteista, miksi aikanaan valitsin sen linjaisen koiran kun valitsin.
    Eikä siis (pääosin) ulkonäkösyistä vaan ihan mukavuussyistä. Punkkialueella on kiva, että pystyy suht helposti tunnustelemaan löytyykö kiinnittyneitä vihulaisia plus että meren äärellä kun asutaan, niin runsaan turkin kuivuminen vie aikaa.
    Mielellään kuulisin siksi jatkossakin miten turkkiasian suhteen hommat Kuuralla etenee. Kiva, että tähän asti kaikki on ollut pelkästään plusmerkkistä :) !

    Mukavaa kesää!

    Massurapsuja molemmille karvakorville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Wiiman kanssa päädytte hyvään ratkaisuun, kaikkia puoliahan kannattaa miettiä! :) Minulla pyöri ihan samat ajatukset mielessä Kuurankin kanssa.

      Kuurallakin oli äärettömän helpot juoksut ja valeraskauden oikeastaan vain huomasi siitä, että se muuttui rauhallisemmaksi ja sellaiseksi "ei oikein kiinnosta mikään"-tyypiksi.
      Sen käyttäminen jalostukseen ei missään nimessä tullut edes mieleen terveystilanteen ja luonteen vuoksi, joten sterkkaus meille oli luonnollinen vaihtoehto. Nyt jälkeen päin ajateltuna, se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin!

      Tuosta turkkiasiasta olen samaa mieltä kanssasi, vähän hivittää jos siitä tulee sellainen kamala muhku. Mutta turkista tulee varmasti vielä kerrottua täällä lisää, miten siinä sitten käy.

      Hyvää kesää myös teille rannikolle ja Wiimalle myös hipsutuksia! :)

      Poista