Pihka

Pihka seitsemänviikkoisena.
Nimi: Katajaisen Elotuuli "Pihka"
Lempinimet: Piipu, Piipari, Pipari, Piipa, Pikkarainen, Pikkukirppu, Pienpeto...
Syntymäaika: 01.10.2013
Rekisterinumero: FI54203/13
Sukupuoli: Narttu
Väri: Riistanvärinen
Emä: Ozzified's Kitty
Isä: Lapinlumon Kiedderassa
Kasvattaja: Marianne Mäkeläinen, Kennel Katajaisen
Omistaja: Taru Vallius, Kennel Tarutuulten
Haltija: Maija-Liisa Kemppainen

Terveys
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (12/2015)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Lonkat: A/A

Muuta: Prcd-PRA: kantaja, DM: kantaja, Pompen: terve.
Jalostustarkastus: Hyväksytty ulkomuodon ja luonteen osalta.
Luonnetesti:
Toimintakyky -1 (pieni),
terävyys +1a (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua),
puolustushalu +1 (pieni),
taisteluhalu -1 (pieni), 
hermorakenne -1 (vähän hermostunut), 
temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas), 
kovuus +1 (hieman pehmeä), 
luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin), 
laukauspelottomuus ++ (laukauskokematon). 
Yht. +25 pistettä.

Pihka KoiraNetissä ja Lappalaiskoiragalleriassa

Tykkää: Vapaana juoksemisesta, metsäilystä, mökkeilystä, riehumisesta, kaikesta syötäväksi kelpaavasta, Kuuran hännän vetämisestä, ihmisistä (varsinkin lapsista) ja toisista koirista, leikkimisestä, leluista jotka vinkuu kovaa, uimisesta.

Ei tykkää: Harjaamisesta, pesemisestä, "möröistä", siitä kun toisella on jotain mitä itse haluaisi.

Yhdelle ihmiselle yksi koira on liian vähän. Kolme taas liikaa, mutta kaksi aivan sopivasti. Näin ajattelin jo silloin kun ensimmäisen koirani hankin.
Kuuran ollessa 2,5 vuotias aloin katselemaan, tiedustelemaan ja suunnittelemaan ihan oikeasti toisen koiran hankintaa. Noin kahden vuoden haaveilun, odotusten, pettymysten, suunnittelun, epätoivon ja innostuksen jälkeen alkoi viimein onnistaa.

Pihka on ollut kauan kaivattu ja oikeasti odotettu koira. Alun perin minulle piti tulla oma koira ja sijoituskoira vasta joskus myöhemmin. En kuitenkaan sulkenut sijoituskoiran mahdollisuutta pois, kun eteen sattui mukavanoloisen kasvattajan hakuilmoitus sijoituskodista, mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja syystalvella -13 kotona hyöri jaloissa jo pieni riistanvärinen koiranpentu. Pienestä peikonnäköisestä koirasta on tullut aivan ihana, juuri sellainen kuin mitä olen toivonut. Ja itseasiassa enemmänkin! 

Pihka on ollut pennusta asti todella reipas, energinen ja ihmisläheinen. Välillä se on toki aiheuttanut harmaita hiuksia tempauksillaan, mutta niinhän ne koirat tuppaavat aina tekemään.  Pihka on älykäs ja se  on helppo oppimaan niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Sille monesti riittää muutama nappiin ajoitettu toisto, jonka jälkeen se itsekin hoksaa jutun juonen. Monesti kouluttaja tuntuukin olevan koiraa hitaampi... Pihka palkkautuu hyvin nameilla, koska se on ruoalle perso ja ruoka on muutenkin sille tärkeä asia.  Lelupalkka käy sille myös hyvin, mutta se saattaa joskus vetää niistä itsensä ylikierroksille ja palautuminen kestää hetkisen.

Pihkan kanssa harrastelemme ihan kotitokoa, temppujen opettelua ja retkeilyä. Myös jälkeä, pallopaimennusta ja potkukelkkailua ollaan kokeiltu. Tulevaisuuden haaveissa olisi toivottavasti tarkoitus tutustua agilityyn ja  paimennustakin olisi mukava kokeilla. Muutamassa näyttelyssäkin on tullut käytyä ihmettelemässä.
Pihka on kasvanut kerrostalossa, mutta on tottunut myös maalla omakotitalossa asumiseen.  Pihka tulee todella helposti juttuun toisten koirien kanssa ja se puhuu ns. taitavasti koiraa. Selkeän ele- ja kehonkielen ansiosta sitä on myös erittäin helppo tulkita. 

Lapinkoiraksi Pihka on aika hiljainen koira, se ei hauku turhia, mutta erilaisia mörinöitä ja pörinöitä siitä kyllä lähtee. Pentuna Pihka vinkui paljon, mutta se on vähentynyt kasvun myötä. Välillä innostuessaan ja automatkoilla piippailua kyllä vielä tapahtuu. Pihka oli paikalla, kun irtokoira kävi vanhemman koirani päälle, jonka takia se lenkillä väistää isompia koiria ja saattaa säikähtää jostain nurkan takaa äkkiä tulleita koiria. Pentuna Pihka tykkäsi itsekseen tuunailla kaikenlaista kotona ja se saattaa purkaa liiallista energiaansa mattojen niplaamiseen silloin tällöin, mutta se on vähentynyt sen kasvaessa. Isoista äänistä, kuten ilotulituksista sekä ukkosesta se ei välitä mitään ja on myös alustavarma. Uusiin asioihin sekä paikkoihin Pihka suhtautuu innokkaasti ja uteliaasti.

Pihkalla on hieman saalisviettiä, mikä näkyy esim. kimalaisten jahtaamisena ja varsinkin oravat saavat syttymään hetkessä nollasta sataan. Riistaviettiä ei onneksi ole, se kyllä tutkii jälkiä, mutta luopuu niistä nopeasti. Irtiollessa se pysyttelee aika lähellä kaiken rallaamisen keskellä ja tulee kutsusta luokse. Sen onkin saatava purkaa liiallista energiaansa säännöllisesti juoksemalla ja kesällä uimalla, joista Pihka nauttii silminnähden.


Pihka on perusluonteeltaan iloinen,  kiltti, yhteistyöhaluinen, ihmisrakas, pehmeä ja nöyrä. Sanotaan, että nimi on enne ja Elotuuli kuvastaa hyvin sitä, millainen Pihka on. Se on aina valmis toimintaan sekä haluaa olla kaikessa mukana ja viihtyykin siellä missä tapahtuu. Pihka on myös tottunut pennusta asti eri eläimiin (kissat, lehmät, hevoset), eri-ikäisiin ja erilaisin apuvälinein (pyörätuoli, rollattori) kulkeviin ihmisiin. Lapsia sekä tuttuja ihmisiä Pihka rakastaa ja käyttää aina tilaisuuden hyväkseen nuolemalla ystävällisesti ihmisten korvia. 

Pienen ikänsä ajan Pihka on pysynyt terveenä. Yhden kennelyskän se on sairastanut ja saanut kaksi outoa reaktiota jostain, jolloin sillä turposi pään ja kaulan alueet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti